Aikiken on ainoa dojo euroopassa, jossa harjoitellaan kolmea eri ko ryu bujutsu koulukuntaa. Ko ryu tarkoittaa vanhaa koulukuntaa (elävä traditio). Ko ryun harjoittelu eroaa suuresti nykyaikaisista budolajeista kuten Aikido, Iaido, Judo, Jukendo, Karate do, Kendo, Naginata do tai Shorinji kempo. Vielä enemmän harjoittelu eroaa nykyaikaisista itsepuolustuslajeista ja eniten kamppailu-urheilusta.

Ko ryut ovat koulukuntia, jotka japanilaiset soturit bushit tai kansan kutsumana samurait kehittivät selviytymistä varten. Tuon ajan sotureille kun oli tavallista joutua sotaan. Oli kehitettävä koulukuntia jotka palvelivat parhaiten, että soturi pystyi tappamaan tehokkaasti ja kuolemaan arvokkaasti tilanteen niin vaatiessa.

Todelliset vanhat koulut olivat niin sanottuja Sogo bujutsu –kouluja. Mikä tarkoittaa, että ne sisälsivät useita eri osa-alueita. Esimerkiksi Hyoho Niten Ichi ryu sisältää Ken jutsua (miekan käyttötaito, pitkä miekka, lyhyt miekka ja molemmat miekat yhtä aikaa), Bo jutsua (sauvataistelutaito), Jutte jutsua (eräänlainen miekan lukitsemiseen tarkoitettu ase) sekä Ju jutsua (aseeton taistelutaito). Nykyään ko ryut lajitellaan siten, että tyylin nimen perään lisätään se osa-alue jota koulussa eniten harjoitellaan. esim: kenjutsu (miekkailu), jujutsu (aseeton taistelu) tai vaikka sojutsu (keihään käyttö).

Luonnollisesti aseet, varusteet ja tekniikat olivat sidoksissa aikaan, jolloin koulun perustaja eli. Valtaosa nykyaikaan selvinneistä ko ryu -kouluista on niin sanotulta Edo-kaudelta. Edo-kausi katsotaan alkaneeksi vuonna 1615, kun Tokugawa Ieyasu voitti Osakan linnan piirityksen ja viimeinen Toyotomi Hideori teki seppukun (rituaali-itsemurha). Edo-kautta kutsutaan myös rauhan ajaksi, eli suurin osa ko ryu -kouluista on syntynyt vasta rauhan aikana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei tekniikoita olisi testattu tosielämässä ja todellisissa taisteluissa. Tällä rauhan ajalla käytiin kaksintaisteluita lähes päivittäin ja aikaan kuului myös joitain pieniä sotia ja kapinoita.

Japanissa puhutaan Katchu-bujutsusta eli Sota-ajan taistelutaidosta. Tällöin varustukseen kuuluvat Yoroi (Haarniska) ja aseina Keihäät, Jouset, Naginatat, Tuliaseet (Teppo), Miekat (Tachi ja Tanto). Tähän sisältyy myös aseeton haarniskataistelu. Suhada-bujutsun eli Rauhan ajan taistelutaidon varusteisiin kuuluvat Montsuki kimono ja Hakama (siviili ajan asuste) sekä aseina Miekat (Katana ja Kodachi), Sauva-aseet (Bo, Jo ja Hanbo), Ketjuaseet (Kusari gama, Chikiriki, Kusari fundo) sekä muut Kobuki ja Hibuki aseet (pienet ja piilotettavat aseet). Suhada bujutsuun kuuluu myös Ju jutsu (aseeton taistelu). Sengoku-aikakaudella eli sotien aikakaudella tai sitä ennen syntyneitä bujutsu kouluja on edelleen olemassa. Esimerkiksi Tenshin Sho den Katori Shinto ryu, Kashima Shinto ryu, Maniwa Nen ryu, Takenouchi ryu sekä Chikubushima ryu ovat eräitä näistä.

Kachu- ja Suhada-bujutsussa on useita eroja. Kenjutsussa erot näkyvät iskujen kohteissa. Haarniskaan pukeutunutta piti iskeä suojien aukkokohtiin, kun taas siviilivaatetukseen pukeutunutta saatettiin lyödä tai viiltää lähes mihin tahansa. Aseettomissa tekniikoissa erona oli kohde, mistä ottaa vastustajaa kiinni. Haarniskoitua vastustajaa ei ollut järkevä lyödä tai potkia. Lonkkaheiton tyyppiset tekniikat eivät myöskään sopineet hyvin haarniskoitua vihollista vastaan. Siviiliasuun pukeutunutta pystyi taas lyömään ja potkimaan paremmin. Asua itseään saattoi käyttää myös kuristamiseen tai lukon tukena.

Miksi juuri japanilaiset vanhat koulukunnat ovat selviytyneet parhaiten nykyaikaan? Japani pysyi suljettuna ilman tietoa ulkomaiden aseellisesta kehityksestä lähes neljäsataa vuotta. Japanilaisten suuri kunnioitus esi-isiään sekä sukuaan kohtaan on vaikuttanut perinteiden ylläpitämiseen, mikä on varmasti edesauttanut koulukuntien säilymistä.

Mitä ko ryun harjoittelu tai oikeammin opiskelu sitten antaa nykyajan ihmiselle? Se aukaisee silmät ymmärtämään mikä on aidon taistelutaidon todellinen päämäärä. Ihminen ei ole juurikaan muuttunut noista ajoista fyysisesti ja suojavarusteiden aukkokohdat ovat säilyneet lähes samoina. Nähdäkseni ihmisestä on tullut henkisesti huomattavasti heikompia, lojaalisuus ja sen ansaitseminen ovat katoamassa. Ko ryun harjoittelu opettaa kestämään kipua sekä ymmärtämään mitä tarkoittaa ajoitus, etäisyys ja kuinka pieni hetki ja liike voi erottaa elämän ja kuoleman.

Ko ryu harjoittelu koostuu pääasiassa parikata-harjoituksesta. Eli kaksi ihmistä harjoittelee ennalta sovittua hyökkäystä ja/tai puolustusta. On olemassa myös erilaisia vapaampia harjoitusmuotoja tyylisuunnasta riippuen. Yleensä näitä pääsevät harjoittelemaan ainoastaan edistyneemmät harjoittelijat, joten kärsivällisyyttäkin tarvitaan ja opetellaan. Jotkut nykyaikaisten itsepuolustuslajien opettajat arvostelevat ko ryu -kouluja realistisuuden puutteesta. On totta, että harjoitteluun kuuluu paljon sellaista mikä ei ole tarpeen nykyaikana, mutta siksi puhummekin traditiosta. Mikä traditio on sellainen, joka muuttuu ajan ja ihmisten mukavuuden nimissä? Suurin osa näistä henkilöistä ei tiedä mitään todellisesta ko ryun harjoittelusta, koska he eivät ole harjoitelleet todellista ko ryuta (ainakaan niin kauaa, että olisivat saaneet oikeaa opetusta).

Kaikkea mitä opit voi soveltaa nykyaikaan. Esimerkiksi hyökkääjän miekka voi olla pesäpallomaila. Opit käyttämään mitä tahansa ympäristön tarjoamaa välinettä aseena ja arviomaan vastustajan henkistä tilaa.
Nykyään itsepuolustuksessa puhutaan paljon stressireaktioista. Nykyaikaisten lajien stressiharjoitukset poikkeavat lajeista, joissa mies kohtasi toisen kuolemaan johtavassa kaksintaistelussa tai teräasein taistellussa sodassa. Kumman luulisi paremmin etsineen oikeanlaista koulutusmetodia stressiin paineen alla? Nykyajan itsepuolustuskouluttaja on harvoin jos koskaan ollut todellisessa tilanteessa, jossa vastustaja on selvin päin ja valmis tappamaan. Monet kouluttajat toimivat ammateissa joihin ei pääse, jos on väkivaltaista taustaa. Silti he kirjoittavat lehtiin, nettiin ja kirjoja kuinka juuri heidän lajinsa on ainoa oikea realistinen laji. Ko ryu koulukuntiin kuuluvien miesten ammatinkuvaan kuului kuolema, jotkut määrittelivät sen jopa heidän työnsä päämääräksi. Niin tänäkin päivänä muutamat pidempään harjoitelleet ko ryun harjoittelijat pistävät henkensä harjoitusparin käteen viikoittain tietäen, että aina on mahdollisuus pieneen virheeseen ja pieni virhe oikealla miekalla saattaa tappaa.

Kaiken kaikkiaan ihmisten tulisi pitää mielessä, että ei ole tehokkaita lajeja on vain tehokkaita yksilöitä. Lajit ovat kuin erimerkkisiä ampuma-aseita. Jonkun kädessä 22.kalibeerinen voi olla tappavampi kuin rynnäkkökivääri toisella. Ennen kaikkea, valitse ase tai laji, joka sopii sinulle, ja jossa on hyvä opettaja!

Eräs kuuluisa länsimainen ko ryu opettaja sanoi taannoin, että monet nykyajan opettajat luulevat ottavansa askeleita eteenpäin kehitellessään lajejaan. Todellisuudessa astuessaan askeleen eteen he astuvat kaksi taakse, itse tätä tietenkään tajuamatta.

Eräs parhaiten ko ryun harjoittelua ja sen päämäärää kuvaava teksti on Otake Risuken kirjassa Katori Shinto ryu Warrior Tradition: ”Kun me harjoittelussamme keskitymme elämään ja kuolemaan, se antaa syntymän eräänlaiselle sisäiselle voimalle. Valmis soturi on sellainen mies, joka osaa toimia tilanteen mukaan oikein. Tarpeen vaatiessa hän on kykenevä tappamaan, jos se on välttämätöntä muita auttaakseen tai hän voi kuolla toisten puolesta.”

Dojollamme on mahdollisuus päästä harjoittelemaan seuraavia kouluja: Hontai Yoshin ryu (Jujutsu), Hyoho Niten Ichi ryu (kenjutsu) ja Tenshinsho-den Katori Shinto Ryu.
Kurssikoulutusta näihin lajeihin ei ole. Mikäli olet kiinnostunut jonkun lajin harjoittelusta, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen niin sovitaan tapaamisesta ja milloin on sopivaa tulla seuraamaan harjoituksia. Harjoituksia tulee käydä seuraamassa vähintään kolmesti, jotta tiedät mihin olet tulossa ja kiinnostaako se sinua todella. Vanhojen koulujen opettaminen ja oppiminen on prosessi, joka vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä niin oppilaalta kuin opettajaltakin. Tästä syystä aikiken dojo on siirtynyt perinteiseen oppilaiden valintasysteemiin ko ryu koulujen kohdalla, jotta oppilas eikä opettaja heittäisi aikaansa hukkaan.

Gambatte kudasai
Toivoo Kai Koskinen

Luonti päivä: 12.08.2008 @ 10:36
Viimeisin päivitys: 05.01.2009 @ 10:09
Luokka: Aikiken ry

 Print preview      Tulosta sivu